Buffett vastasi suunnilleen näin:

Meillä ei ollut mitään näkyvyyttä tulevaisuuteen vuonna 2006 tai 2007, me vain luulimme että meillä oli. Ihmisten mielestä nyt on liian epävarmaa, mutta tulevaisuus on aina epävarma. Nyt se vain on kaikkien tiedossa. Totuus on, että minä menen töihin joka päivä tietäen että tulevaisuus on epävarma. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etten pystyisi määrittämään yrityksen, maatilan tai asunnon arvoa. Kun katson arvopaperia, joka minun pitää ymmärtää hyvin, arvioin mitä tämä tuottaa seuraavan 10, 20 tai 30 aikana. Jos ostan maatilan, en tiedä onko meillä kuivuus ensi vuonna, mutta tiedän että meillä ei tule olemaan 20 kuivaa vuotta peräkkäin tai 20 vuotta jolloin saamme juuri oikean määrän sadetta.

Sijoittaminen ei siis ole tänään sen vaikeampaa kuin aiemminkaan, tänään on vain selvää miten vaikeaa se on. Talouden ja yritysten tulosten kasvaessa tasaista, esimerkiksi 5% vuosivauhtia, sijoittaminen ja ennusteiden laatiminen vain vaikuttaa helpolta.

YLEINEN OSAKEMARKKINA VUONNA 1959

Yleisimmin seurattu osakemarkkinoita kuvaava indeksi, Dow Jones Industrial Average, antoi vuonna 1959 hiukan harhaanjohtavan kuvan markkinoiden todellisesta kehityksestä. Indeksi kohosi tasolta 583 tasolle 679, eli 16,4%. Jos tähän lisätään osingot, jotka olisi saanut omistamalla indeksin osakkeet, kokonaistuotto oli 19,9%.

Dow Jones yleisindeksin noususta huolimatta suurempi joukko osakkeita laski New Yorkin pörssissä kuin nousi, laskijoita oli 710 ja nousijoita 628. Sekä Dow Jones rautatie että sähköntuottaja indeksit laskivat.

Suurimmalla osalla sijoitusrahastoista oli vaikeuksia saavuttaa Dow Jones indeksiä vastaava tuotto. USA:n suurin suljettu osakerahasto Tri-Continental Corp. (hallinnoitavat varat $400 miljoonaa) tuotti kokonaisuudessaan 5,7%. Yhtiön johtaja Fred Brown kommentoi vuoden 1959 markkinoita puheessaan Analyytikkojen Yhdistykselle seuraavasti:

“Vaikka pidämme omistamistamme osakkeista, Tri-Continentalin vuoden 1959 arvonkehitys oli meille pettymys. Markkina, jolla sijoittajien mielialat ja innostus näyttelevät niin suurta roolia kuin vuonna 1959, on vaikea pitkällä aikahorisontilla varustetuille salkunhoitajille. Ehkä “avaruuskenkämme” eivät olleet oikein säädettyinä. On kuitenkin olemassa rajoituksia millaisia riskejä Tri-Continental voi ottaa sijoittajiensa rahoilla ja uskomme että salkkumme on hyvässä kunnossa seuraavaa vuotta varten.”

Massachusetts Investors Trust, noin $1,5 miljardia hallinnoiva maan suurin sijoitusrahasto tuotti viime vuonna kokonaisuudessaan noin 9%.

Useimmat teistä tietävät että olen ollut jo usean vuoden ajan huolissani markkinoiden yleisestä arvostustasosta. Tähän asti tämä huoli on ollut turha. Aiemmilla standardeilla mitattuna Blue Chip -osakkeiden nykyinen taso pitää sisällään kohtalaisen suuren spekulatiivisen lisän ja siten myös riskin pääomien menetyksestä. Ehkä jotkin uudet arvonmäärityskriteerit ovat lopullisesti syrjäyttämässä vanhat. En kuitenkaan usko siihen. Saatan toki olla väärässä, mutta otan mieluummin ylikonservatiivisuudesta aiheutuvan riskin kuin teen uuden ajan filosofiasta (jonka mukaan puut todella kasvavat taivaaseen asti) johtuvan virheen, joka saattaa johtaa pääomien pysyvään menettämiseen.

VUODEN 1959 TULOS

Aiemmissa kirjeissä on painotettu suositeltavaa tapaa mitata rahastojemme arvon kehitystä verrattuna yleiseen osakemarkkinaan ja johtaviin rahastoihin, eli tuloksemme tulisi olla suhteellisesti parempi laskevilla tai neutraaleilla markkinoilla ja suhteellisen heikko nousevilla markkinoilla.

Olimme onnekkaita vuonna 1959 ja saavutimme suhteellisen hyvän tuloksen. Kuusi rahastoa, jotka olivat toiminnassa läpi koko vuoden, tuottivat 22,3%-30,0% ja keskimäärin 25,9%. Näiden rahastojen salkut ovat keskenään 80%:sesti verrannollisia, mutta joitain erojakin löytyy johtuen osakkeiden ja rahan saatavuudesta eri aikoina sekä partnereiden tekemistä lunastuksista. Viimeisen muutaman vuoden aikana yksikään rahasto ei ole ollut jatkuvasta tuottoisin tai huonoimmin tuottava ja rahastojen välinen vaihtelu vähenee jatkuvasti niiden salkkujen muuttuessa yhä enemmän yhtäläisiksi.

Kokonaisnettotulos on laskettu vertaamalla salkkujen markkina-arvoja vuoden alussa ja lopussa huomioiden partnereiden tekemät lunastukset ja lisämerkinnät. Se ei siis perustu realisoituneisiin voittoihin, vaan mittaa salkun arvopapereiden markkina-arvojen muutosta vuoden aikana. Tulos on laskettu ennen partnereille maksettavaa korkoa (mikäli sellainen on partnerisopimuksessa määritelty) ja ennen salkunhoitajalle maksettavaa voittopalkkiota, mutta sisältäen operatiiviset kustannukset.

Pääasiallinen operatiivinen kustannus on Nebraskan aineettomien hyödykkeiden vero, mikä on 0,4% lähes kaikkien arvopapereiden markkina-arvosta. Tämä vero otettiin käyttöön viime vuonna ja luonnollisesti heikensi tulostamme 0,4%.

TÄMÄNHETKINEN SIJOITUSSALKKU

Viime vuonna mainitsin arvopaperin johon olimme sijoittaneet noin 25% kaikkien rahastojen varoista. Tällä hetkellä tämä sijoitus muodostaa noin 35% kaikista varoistamme. Tämä on epätavallisen iso sijoitus, mutta siihen on hyvät syyt. Tämä yhtiö on periaatteessa osittain sijoitusrahasto joka omistaa noin 30-40 korkealaatuisen yrityksen osakkeita. Teimme sijoituksemme (ja se on edelleen arvostettu) huomattavasti alle näiden arvopapereiden markkina-arvon ja yrityksen operatiivisen liiketoiminalle konservatiivisesti arvioidun arvon.

Olemme yhtiön ylivoimaisesti suurin osakkeenomistaja ja kaksi muuta isoa omistajaa ovat kanssamme samaa mieltä siitä mitä yhtiölle pitäisi tehdä. Tämän sijoituksen tuotto siihen asti kunnes luovumme osakkeistamme on erittäin suurella todennäköisyydellä parempi kuin osakemarkkinoiden keskimäärin. Toiveeni on että saisimme realisoitua voittomme jo tämän vuoden aikana.

Loput 65% varoistamme on sijoitettuna aliarvotettuihin osakkeisiin ja erikoistilanteisiin. Yritän edelleen sijoittaa varamme arvopapereihin jotka ovat ainakin osittain riippumattomia osakemarkkinoiden liikkeistä.

Tämän käytännön pitäisi johtaa hyviin tuloksiin laskevilla markkinoilla ja keskimääräiseen tulokseen nousevilla markkinoilla. Ensin mainittu ennustus saattaa joutua testiin tämä vuonna, sillä tätä kirjoitettaessa Dow Jones indeksi on laskenut noin puolet sen vuoden 1959 noususta.

Jos sinulla on mitään kysyttävää tai jos joku asia ei ole selvää, kuulisin mielelläni sinusta.

Warren E. Buffett

20.2.1959

Katso myös:

Warren Buffettin vuoden 1958 kirje

Vuoden1998 kirjeessään Warren Buffett havainnollisti kärsivällisyyden merkitystä vertaamalla sijoittamista pesäpalloon, tai oikeammin baseballiin:

[Osakkeiden ja yritysten ollessa kalliita,] yritämme hyödyntää Ted Williams -tyyppistä kurinalaisuutta. Kirjassaan The Science of Hitting kertoo jakaneensa pallonlyöntialueen 77 pesäpallon kokoiseen soluun. Lyödessään vain parhaista syötöistä (joissa pallo on hänen parhaissa soluissaan) hänen osumistarkkuutensa on 0.400. Yrittäessään lyödä palloa huonoimmista oikeista syötöistä (pallo on lyöntialueen alareunassa) hänen osumistarkkuutensa on enää 0.230. Toisin sanoen, hyvän syötön odottaminen tarkoittaa Hall of Fame -jäsenyyttä, ajattelematta huitominen matkalippua alasarjaan.

Bisnessyötöt joita näemme tänään ovat lyöntialueen alareunassa, jos ovat edes lyöntialueella. Jos lyömme, lukitsemme itsemme mataliin tuottoihin. Jos taas annamme kaikkien pallojen mennä ohitsemme, meillä ei ole takuita siitä että seuraavat syötöt olisivat yhtään enemmän mieleisiämme. Ehkä aiemmat edulliset osakkeiden hinnat olivatkin poikkeus ja tämän päivän täydet hinnat normaalia. Toisin kuin Tediä, meitä ei kuitenkaan voida ajaa pois pesältä, jos jätämme kolme juuri ja juuri oikeaa syöttöä lyömättä; kaikesta huolimatta, maila olalla seisominen päivästä toiseen ei vastaa käsitystäni hauskanpidosta.

Vuoden 1993 kirjeessään Buffett kirjoittaa että he yrityskumppaninsa Charlie Mungerin kanssa ovat jo kauan sitten huomanneet että on mahdotonta tehdä satoja loistavia päätöksiä sijoitusuran aikana. Sen vuoksi he ovat omaksuneet strategian, joka edellyttää heidän olevan fiksuja (mutta ei superfiksuja) vain muutamia kertoja. He olivat jo vuonna 1993 tyytyväisiä jos saivat yhden hyvän idean vuodessa (Charlien mukaan seuraavana vuonna olisi Buffettin vuoro).

Puhuessaan bisneskouluissa Buffett havainnollistaa kärsivällisyyden ja asioihin perehtymisen tärkeyttä kortilla, jossa on paikka 20 reiälle. Joka kerta kun teet sijoituksen, teet korttiisi yhden reiän. Voit siis tehdä vain 20 sijoituspäätöstä elämäsi aikana (itselläni on tällainen kortti lompakossa ja siinä on jo huolestuttavan monta reikää). Buffettin mukaan tällainen kortti parantaisi tuottojasi huomattavasti, koska joutuisit todella harkitsemaan tekemisiäsi. Hän jatkaa:

Mutta sitten meillä on nämä kaikki osakkeet eri osakemarkkinoilla. Voit joka päivä ostaa AT&T:tä, General Motorsia tai U.S. Steeliä tai sitten voit myydä niitä lyhyeksi. Voit tehdä jommankumman päätöksen yhtiöstä ja sitten tehdä sijoituksen. Suurimmalle osalle ihmisistä kaikkien noiden mahdollisuuksien olemassaolo aiheuttaa tunteen, että heidän tulisi tehdä jotain. Me emme toimi näin.

Odotamme jotain mikä vaikuttaa itsestäänselvyydeltä. Mutta toisaalla koko Wall Street hokee: “tee jotain, tee jotain”. Aktiviteetti on Wall Streetin elinehto. Ihmisten asenne muuttuu täysin erilaiseksi vain siksi että joku pieni numero vilkkuu; se saa heidät luulemaan että heidän tulee tehdä jotain.

Sijoittajat pärjäisivät huomattavasti paremmin, jos pörssi suljettaisiin aika-ajoin.

Yleensä ajatellaan, että sijoittamisessa tarvitaan kärsivällisyyttä kun osakeoston jälkeen odotetaan markkinoiden löytävän osakkeen oikean arvon. Kärsivällisyyden tärkeydestä ostotilannetta odotellessa puhutaan paljon harvemmin, vaikka se on vähintään yhtä oleellista.

Katso myös:

Warren Buffettin sijoitusfilosofia - Osa 1

Warren Buffettin sijoitusfilosofia - Osa 2: Osake on osuus yrityksestä

Warren Buffettin sijoitusfilosofia - Osa 3: Osakemarkkina on ystäväsi

Warren Buffettin sijoitusfilosofia - Osa 4: Turvamarginaali

Warren Buffettin sijoitusfilosofia - Osa 5: Pysy osaamisalueellasi

Warren Buffett hajauttamisesta: kaikki tai ei mitään

Kuten aina, kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita.

Buffett vastaa Florida Business Schoolin opiskelijoiden kysymykseen hajauttamisesta seuraavasti (varoitus: tämä on vastoin kaikkea mitä olet lukenut hajauttamisesta):

Uskon että 98-99% sijoittajista tulisi hajauttaa laajalti ja pidättäytyä kaupankäynnistä, mikä johtaisi kustannustehokkaaseen indeksirahastotyyppiseen ratkaisuun. He omistavat osan Amerikkaa ja ovat tehneet päätöksen että se on kannattavaa. En riitele tästä asiasta. Näin heidän kannattaakin tehdä, jos he eivät halua käyttää aikaa ja energiaa yritysten analysointiin. Jos he taas ovat päättäneet paneutua yritysten analysointiin ja ovat valmiita käyttämään tarvittavan ajan ja energian siihen, minkäänasteinen hajauttaminen on paha virhe. Minulta kysyttiin tätä samaa asiaa muutama päivä sitten SunTrustilla ja vastasin että jos todella tunnet sijoituskohteesi, sinun ei kannata omistaa niitä kuutta enempää.

Jos pystyt löytämään kuusi loistavaa yritystä, siinä on kaikki hajauttaminen mitä tarvitset. Tulet myös ansaitsemaan paljon rahaa sijoituksillasi. Rahan laittaminen seitsemänneksi parhaaseen vaihtoehtoon sen sijaan että kasvattaisit omistustasi parhaassa vaihtoehdossa, on väkisinkin paha virhe. Hyvin harvat ihmiset ovat rikastuneet seitsemänneksi parhaalla ideallaan, mutta useat ovat rikastuneet parhaalla ideallaan.

Vuoden 2008 Berkshire Hathawayn vuosikokouksessa Warren ja Charlie kommentoivat hajauttamista seuraavasti:

Warren Buffett: Jos sijoittaisimme vain omia varojamme, ei olisi mikään ongelma jos sijoittaisimme 75% nettovarallisuudestamme yhteen arvopaperiin jonka tuntisimme erittäin hyvin. Sen sijaan 500% sijoittaminen yhteen kohteeseen on ongelmallista. Olen useita kertoja sijoittanut 75% Berkshiren ulkopuolisesta omaisuudesta yhteen arvopaperiin. Ajoittain törmäät tilanteisiin, joissa olisi virhe olla toimimatta. Et näe niitä usein ja ystäväsi tai lehdistö ei puhu niistä. Mitä mieltä sinä olet Charlie? 75% ei ole kovin suuri sijoitus?

Charlie Munger: Minä olen välillä sijoittanut yli 100% omaisuudestani yhteen arvopaperiin.

Minä vetäisin tästä sellaisen johtopäätöksen, että aloittelevan sijoittajan, joka on kiinnostunut oman salkkunsa rakentamisesta (ja markkinoita paremmista tuotoista) kannattaa aloittaa indeksisijoittajana. Muutaman vuoden opiskelun ja yrityksiin tutustumisen jälkeen hän voi alkaa siirtää varojaan indeksirahastoista yksittäisiin sijoituskohteisiin niin pian kuin hän niitä omalta osaamisalueeltaan löytää.

Katso myös:

Warren Buffettin sijoitusfilosofia - Osa 1

Warren Buffettin sijoitusfilosofia - Osa 2: Osake on osuus yrityksestä

Warren Buffettin sijoitusfilosofia - Osa 3: Osakemarkkina on ystäväsi

Warren Buffettin sijoitusfilosofia - Osa 4: Turvamarginaali

Warren Buffettin sijoitusfilosofia - Osa 5: Pysy osaamisalueellasi

Osakesijoittaminen vaatii kärsivällisyyttä

Kuten aina, kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita.

YLEINEN OSAKEMARKKINA VUONNA 1958

Keskikokoista sijoitusrahastoa pyörittävä ystäväni kirjoitti jonkin aikaa sitten: “Amerikkalaisille ominainen oikukas temperamentti aiheutti aikamoisen muutoksen  vuonna 1958 ja ‘riehakas’ olisi oikea sana kuvaamaan osakemarkkinoita”.

Mielestäni tämä kuvaa hyvin markkinoilla vallalla olevaa psykologiaa sekä amatöörien että ammattilaisten tasolla. Kuluneen vuoden aikana lähes minkä tahansa syyn on katsottu tukevan “sijoittamista” osakkeisiin. Markkinoilla on nyt epäilemättä enemmän oikukkaan temperamentin omaavia ihmisiä kuin moneen vuoteen; kuinka kauan he markkinoilla viihtyvät, riippuu siitä kuinka kauan he uskovat että voittoja voi tehdä nopeasti ja vaivattomasti. Vaikka on mahdotonta arvioida kauanko heidän joukkonsa vielä kasvaa ja täten stimuloi nousevia osakekursseja, mielestäni on kuitenkin oikeutettua sanoa että mitä pidempi heidän vierailunsa, sitä suurempi sen vaikutus.

Minä en yritä ennustaa yleistä markkinakehitystä vaan käytän aikani aliarvotettujen arvopapereiden etsimiseen. Uskon kuitenkin, että laajalle levinnyt yleinen uskomus vääjäämättömistä voitoista osakemarkkinoilla johtaa loppujen lopuksi ongelmiin. Jos näin tapahtuu, se tulee vaikuttamaan huomattavasti jopa aliarvostettujenkin arvopapereiden hintoihin (mutta mielestäni ei kuitenkaan niiden arvoon).

VUODEN 1958 TULOS

Viime vuoden kirjeessäni kirjoitin:

“Rahastomme arvon kehittyminen suhteessa osakemarkkinoihin on todennäköisesti parempi laskevilla kuin nousevilla markkinoilla, joten vuoden 1957 tulosta tarkasteltaessa tulee huomioida, että tämä oli vuosi jolloin meidän tulikin pärjätä hyvin suhteessa markkinoihin. Nousevilla markkinoilla olisin tyytyväinen jos saavuttaisimme saman tuoton kuin markkinat keskimäärin”.

Viimeinen lauseeni kuvaa hyvin vuotta 1958 ja ennustukseni kävi toteen. Dow Jones -indeksi nousi 435:stä 583:een, ja kun siihen lisätään noin 20 pisteen edestä osinkoja, indeksin kokonaistuotto oli 38,5%. Viisi rahastoani, jotka olivat toiminnassa läpi koko vuoden, tuottivat keskimäärin hiukan yli tämän 38,5%. Vuodenvaihteen markkina-arvoista lasketut tuotot vaihtelevat välillä 36,7%-46,2%. Ottaen huomioon että suurin osa rahastojen varoista on ollut ja on edelleen sijoitettuna arvopapereihin jotka eivät juurikaan hyödy nopeasti nousevista markkinoista, pidän tätä tulosta kohtuullisen hyvänä. Ennustan edelleen että tuloksemme tulee olemaan keskimääräistä parempi laskevilla tai tasaisilla markkinoilla, mutta nousevilla markkinoilla voimme vain pysytellä markkinoiden mukana.

TYYPILLINEN SIJOITUS

Pystyäksesi paremmin ymmärtämään toimintatapamme, lienee paikallaan käydä läpi yksi yksittäinen sijoitus vuodelta 1958. Viime vuonna viittasin suurimpaan sijoitukseemme joka muodosti 10-20% eri rahastojen pääomista. Toin esille, että olisi meille eduksi, jos tämän arvopaperin hinta tippuisi tai pysyisi ennallaan, jotta voisimme edelleen kasvattaa omistusosuuttamme, ja että tästä syystä tämäntyyppinen arvopaperi vaikuttaisi negatiivisesti suhteelliseen tuottoomme nousevilla markkinoilla.

Tämä osake oli Commonwealth Trust Co. Union Citystä, New Jerseystä. Kun aloimme ostaa yhtiön osakkeita, sen arvo varovasti arvioiden oli noin $125 osakkeelta. Yhtiö ei kuitenkaan maksanut (hyvästä syystä) lainkaan osinkoja $10 osakekohtaisesta tuloksesta huolimatta, mikä oli suurin syy osakkeen alhaiselle, noin $50 hinnalle. Kyseessä oli siis hyvin johdettu ja erittäin kannattava pankki, jonka osakkeilla käytiin kauppaa hintaan, joka oli huomattavasti alle sen arvon. Pankin johto suhtautui myönteisesti meihin uusina omistajina ja sijoituksen riski oli minimaalinen.

Commonwealthillä oli varoja noin $50 miljoonaa, eli se oli kooltaan noin puolet Omahan First Nationalista tai U.S. Nationalista. Eräs suurempi pankki, joka oli jo usean vuoden ajan suunnitellut ostavansa Commonwealthin, omisti siitä 25,5%. Yritysoston esteenä oli kuitenkin henkilöihin liittyviä syitä, mutta oli viitteitä siitä että tämä tilanne ei tulisi jatkumaan loputtomiin. Meillä oli siis osake jossa yhdistyi (1) vahvat turvasataman tunnusmerkit; (2) hinnan selkeästi ylittävä arvo, joka kasvoi tyydyttävään tahtiin; (3) viitteitä siitä että yrityksen arvo lopulta “löydettäisiin” vaikka siihen saattaisikin mennä vuosi tai kymmenen vuotta. Jos jälkimmäinen toteutuisi, osakkeen arvo olisi 10 vuoden aikana kasvanut merkittävästi, ehkä noin 250 dollariin.

Noin vuoden aikana onnistuimme hankkimaan noin 12% yhtiön osakkeista keskimääräiseen hintaan $51. Osakkeen hinnan pysyminen pohjalukemissa oli luonnollisesti meille suuri etu. Omistusosuutemme kasvaessa sen arvo kasvoi, erityisesti tullessamme toiseksi suurimmaksi omistajaksi ja näin osalliseksi yrityksen myyntiin liittyvissä keskusteluissa.

Commonwealthillä oli noin 300 osakkeenomistajaa ja sen osakkeella tehtiin keskimäärin ehkä kaksi kauppaa kuukaudessa. Tämä selittää miksi osakemarkkinoiden yleisellä aktiviteetilla on hyvin vähän vaikutusta joidenkin sijoitustemme markkinahintoihin.

Valitettavasti saimme kilpailijoita ostaessamme osaketta ja hinta nousi noin 65 dollariin. Tällä hinnalla emme enää ostaneet, mutta emme myyneetkään. Hyvin pienetkin ostotoimeksiannot voivat nostaa erittäin epälikvidin osakkeen hintaan jopa näin paljon, mikä selittää miksi on erittäin tärkeää, että tieto omistamistamme arvopapereista ei vuoda julkisuuteen.

Loppuvuodesta onnistuimme löytämään houkuttelevan erikoistilanteen jossa meillä olisi mahdollisuus päästä suurimmaksi omistajaksi houkuttelevaan hintaan. Päätimme siis myydä osuutemme Commonwealthistä hintaan $80 osakkeelta (hinta osakemarkkinoilla oli noin 20% alhaisempi).

Olisi ollut tietysti täysin mahdollista että osakkeen hinta olisi vielä tänäänkin $50 ja kasvattaisimme edelleen kärsivällisesti omistustamme. Olisin suhteellisen tyytyväinen tällaiseenkin tilanteeseen vaikka tuottomme markkinoihin verrattuna olisikin näyttänyt heikolta. Vuosi jolloin Commonwealthin kaltaisen sijoituksen voitot realisoituvat on suurimmaksi osaksi sattumanvarainen. Pitkän aikavälin tuottojemme arviointi yhden vuoden tulosten pohjalta on siis erittäin epätarkkaa. Uskon kuitenkin että sijoittaminen tämäntyyppisiin aliarvostettuihin turvasatamiin on varmin tapa saavuttaa tuottoja pitkällä aikavälillä.

Haluaisin myös huomauttaa, että osakkeet meiltä 80 dollarilla ostanut sijoittaja tulee pärjäämään hyvin tulevina vuosina. 80 dollarin hinta verrattuna 125 dollarin arvoon on kuitenkin eri asia kuin 50 dollarin hinta verrattuna 125 dollarin arvoon ja minusta tuntui, että rahat ovat tuottavassa käytössä Commonwealthin korvanneessa uudessa sijoituksessa. Tämä uusi sijoituskohde on jonkin verran suurempi kuin Commonwealth ja olemme sijoittaneet siihen noin 25% kaikkien rahastojemme varoista. Vaikka tämän sijoituskohteen aliarvostus ei ole sen suurempi kuin monissa muissa omistamissamme arvopapereissa (jopa pienempi kuin joissain), niin se että olemme yhtiön suurin omistaja parantaa huomattavasti kykyämme arvioida milloin sijoituksen aliarvostus ajallisesti korjaantuu. Tämä sijoitus takaa meille sijoitusaikanamme lähes varmasti paremman tuoton kuin Dow Jones -indeksi.

NYKYTILANNE

Mitä korkeammalla tasolla osakemarkkinat ovat sitä harvinaisempia ovat aliarvostetut osakkeet, ja minulla alkaa olla ongelmia löytää riittävästi sopivia sijoituskohteita. Haluaisin kasvattaa erikoistilanteiden määrää salkuissamme, mutta niitä on erittäin vaikea löytää riittävän houkuttelevilla ehdoilla.

Yritän siis luoda itse erikoistilanteita hankkimalla isoja omistusosuuksia useista aliarvostetuista yhtiöistä. Tällaisen käytännön tulisi johtaa ennustusteni toteutumiseen, eli keskimääräistä parempaan tuottoon laskevilla tai neutraaleilla markkinoilla ja keskimääräiseen tuottoon nousevilla markkinoilla. Toivon että tuloksiani arvioidaan tältä pohjalta. Jos sinulla on kysyttävää, ole hyvä ja kysy.

Warren E. Buffett

11.2.1959

Katso myös:

Warren Buffettin vuoden 1959 kirje

Monien sijoittajien mielestä nämä kirjeet muodostavat kokonaisuudessaan kaikkien aikojen parhaan sijoituskirjan. Olen itse samaa mieltä. Buffettin kirjeet vuodesta 1977 eteenpäin löytyvät yhtiön internet-sivuilta ja 1959-1969 partnership -kirjeet hajanaisista paikoista googlettamalla.  Kirjeet ovat luonnollisesti englanninkielisiä joten en ole voinut suositella niitä kaikille ystävilleni. Tästä syystä ajattelin suomennella joitakin kirjeitä Kultakuumeen sivuilla, osan kokonaisuudessaan ja osasta vain ajattomat, yleisesti sijoittamiseen liittyvät osat.

Kysyin jokin aika sitten Buffettilta lupaa hänen kirjeidensä kääntämiseen ja julkaisemiseen blogissani, mutta en ole kuitenkaan vielä saanut mitään vastausta. Jos saan kieltävän vastauksen, poistan kirjoitukset.

En koe olevani ammattimainen kielenkääntäjä ja jos pystyt lukemaan englannin kielellä, suosittelen lämpimästi että luet alkuperäiset kirjeet. Käännöksissä pyrin ensisijaisesti (vapaasti suomentamalla) tuomaan Buffettin viestin esille, luettavuus on vasta toisella sijalla.

Toivon että nautit kirjeistä ja jos sinulla on jotain niihin liittyvään kysyttävää, niin yritän mielelläni vastata. En ole ajatustenlukija, mutta minulla on tukenani suhteellisen laaja Buffett-aiheinen “kirjasto”.

Valmiit käännökset:

Warren Buffettin vuoden 1958 kirje

Warren Buffettin vuoden 1959 kirje

Yhtiön tuntemisella Buffett tarkoittaa sitä, että pystyt suhteellisen luotettavasti ennustamaan sen liiketoiminnan tuotot 10-20 vuotta eteenpäin. Buffettille tämän edellytyksenä on että yrityksen liiketoiminta on hyvin yksinkertaista. Useimmiten tämä myös tarkoittaa, että yritys on joku pysyvä kilpailuetu, joka varmistaa että se pystyy säilyttämään tai kasvattamaan kannattavuuttaan ja markkinaosuuttaan.

Osaamisalueesi koko ei ole kovin oleellinen, sen sijaan sen rajojen tunnistaminen on erittäin tärkeää. Buffett vastaa vuoden 1999 kirjeessään saamaansa kritiikkiin siitä, miksi Berkshire ei omista teknologiayhtiöiden osakkeita:

“Vahvuutemme on se, että tiedämme milloin toimimme osaamisalueellamme ja milloin lähestymme sen rajoja. Nopeasti muuttuvien toimialojen liiketoimintaympäristöjen pitkäntähtäimen ennustaminen on selkeästi osaamisalueemme ulkopuolella. Jos joku muu väittää pystyvänsä tällaisten toimialojen tulevaisuutta ennustamaan (ja näyttäisi osakemarkkinoiden muutosten valossa puhuvan totta), me emme kadehti tai matki häntä. Me pysymme omalla osaamisalueellamme.”

Oman osaamisalueesi rajojen tunnistaminen ei ole helppoa. Jos sinulla on nyt joku kiinnostava yhtiö mielessä, voit kuitenkin arvioida yhtiön tuntemustasi vastaamalla esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:

• Keitä ovat yhtiön asiakkaat ja miksi he ostaisivat tulevaisuudessa juuri tämän yhtiön tuotteita eivätkä sen kilpailijan?
• Keitä ovat yhtiön kilpailijat?
• Onko yhtiöllä alhaisemmat vai korkeammat kustannukset kuin sen kilpailijoilla? Miten tämä voisi muuttua tulevaisuudessa ja miksi?
• Ovatko yhtiön tuotteet kalliimpia vai halvempia kuin sen kilpailijoiden?
• Mikä on yhtiön markkinaosuus? Kasvaako vai pieneneekö sen tuotteiden markkina tulevaisuudessa?
• Jos yhtiö on kasvanut viime vuosina, johtuuko kasvu markkinaosuuden kasvusta vai markkinoiden kasvusta?
• Miten tuottavia yhtiön viime vuosien investoinnit ovat olleet (mukaan lukien yritysostot)?
• Onko yritysjohto avoin kommunikoinnissaan sijoittajien kanssa? Voiko yritysjohtoon luottaa?
• Onko yritysjohdon toiminta järkevää vai seuraavatko he vain sokeasti kilpailijoiden liikkeitä?

Tämä hyvin epätäydellinen lista mielestäni osoittaa sen, että et voi olla kovin monen yhtiön tai toimialan asiantuntija. Tästä ei kuitenkaan kannata huolestua. Buffettin mukaan riittää kun pystyt arvioimaan muutaman yhtiön tulevaisuutta.

Katso myös:

Warren Buffettin sijoitusfilosofia - Osa 1

Warren Buffettin sijoitusfilosofia - Osa 2: Osake on osuus yrityksestä

Warren Buffettin sijoitusfilosofia - Osa 3: Osakemarkkina on ystäväsi

Warren Buffettin sijoitusfilosofia - Osa 4: Turvamarginaali

Warren Buffett hajauttamisesta: kaikki tai ei mitään

Osakesijoittaminen vaatii kärsivällisyyttä

Kuten aina, kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita.

Ero maksamasi hinnan ja määrittämäsi arvon välillä antaa sinulle turvamarginaalin arviointivirheiden ja epätavallisen huonon onnen kompensoimiseksi. Jos sijoitusstrategiasi on sijoittaa menestyviin yhtiöihin, turvamarginaaliperiaate on voimassa vain ostaessasi osakkeita. Idea ei siis ole myydä omistamiasi osakkeita kun niiden hinta lähestyy niiden arvoa, ellei sinulla sitten ole huomattavasti parempaa sijoituskohdetta tiedossa. Buffettin mukaan hänen omistamiensa hyvien yhtiöiden myyminen on lähes aina ollut virhe, vaikka ne välillä olisivat olleet hiukan hintavia.

Jos idea on siis ostaa euroja 50 sentillä, niin miksi ei sitten euroja 90 sentillä, kun niitä olisi huomattavasti useammin tarjolla? Buffettin perustelu on, että hän tietää pystyvänsä ostamaan jossain vaiheessa niitä 50-senttisiä.

Turvamarginaaliin liittyvät myös Buffettin usein lainatut sijoitussäännöt (joille en ole kuitenkaan onnistunut löytämään luotettavaa lähdettä):

• Sääntö #1: Älä koskaan häviä rahaa.
• Sääntö #2: Älä koskaan unohda sääntöä numero 1.

Katso myös:

Warren Buffettin sijoitusfilosofia - Osa 1

Warren Buffettin sijoitusfilosofia - Osa 2: Osake on osuus yrityksestä

Warren Buffettin sijoitusfilosofia - Osa 3: Osakemarkkina on ystäväsi

Warren Buffettin sijoitusfilosofia - Osa 5: Pysy osaamisalueellasi

Kuten aina, kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita.

Ben Graham opettaa että sinun tulisi kuvitella osakkeiden hintojen tulevan erittäin joustavalta kaverilta nimeltä Mr. Markkina. Hän on yhtiökumppanisi omistamassanne pienyrityksessä. Ilman poikkeusta Mr. Markkina ilmestyy päivittäin ja kertoo sinulle hinnan, jolla hän ostaisi sinun osuutesi yrityksestänne tai myisi omansa sinulle.

Vaikka yhdessä omistamanne yritys on taloudelliselta toiminnaltaan vakaa, Mr. Markkinan tarjoamat hinnat ovat kaikkea muuta kuin vakaita. Hänellä on valitettavasti parantumattomia tunne-elämän ongelmia. Välillä hän on hurmoksessa ja näkee vain yritykseenne vaikuttavat positiiviset asiat. Tässä mielentilassa hän tarjoaa sinulle erittäin korkeaa hintaa osuudestasi, koska hän pelkää että sinä suunnittelet nappaavasi hänenkin osuutensa ja näin ryöstävän hänet. Toisena päivänä hän on masentunut ja näkee yrityksenne ja koko maailman tulevaisuuden synkkänä. Tässä tilassa hän nimeää erittäin matalan hinnan osuudellensa, sillä hän pelkää että kohta kaadat omankin osuutesi hänen syliinsä.

Mr. Markkinalla on myös toinen pysyvä ominaisuus: häntä ei haittaa jos häntä ei huomioida. Jos hänen hintansa ei kiinnosta sinua tänään, hän palaa huomenna uuden hinnan kanssa. Päätös kaupoista on yksin sinun päätettävissäsi. Näillä oletuksilla, mitä maanisdepressiivisempi hän on, sen parempi sinulle.

Mutta kuten Tuhkimo linnassa, sinun tulee muistaa yksi varoitus tai kaikki muuttuu kurpitsaksi ja hiiriksi: Mr. Markkina on palvelemassa sinua, ei ohjaamassa. Hänen lompakkonsa on sinulle hyödyllinen, ei hänen viisautensa. Jos hän ilmestyy luoksesi epätavallisen sekavassa mielentilassa, olet vapaa jättämään hänet huomiotta tai käyttämään häntä hyväksesi, mutta se on tuhoisaa jos taivut hänen vaikutuksensa alaiseksi. Itseasiassa, jos et ole varma että pystyt määrittämään yrityksesi arvon paremmin kuin Mr. Markkina, et kuulu tähän peliin. Kuten pokerissa sanotaan: ” jos olet ollut pelissä 30 minuuttia etkä tiedä ketä höynäytetään, se olet sinä”.

Buffett kirjoittaa markkinoiden heilunnasta ja sen ennustamisesta myös seuraavasti:

Kaksi erittäin tarttuvaa kulkutautia, pelko ja ahneus, väistämättä leviävät ajoittain sijoittajien keskuudessa. Näiden tautien ajallinen ennustaminen ei ole mahdollista. Niiden aiheuttamat markkinapoikkeamat, sekä tasoltaan että kestoltaan, ovat yhtä huonosti ennustettavissa. Siksi me emme koskaan yritä ennustaa näiden tautien alkamista tai loppumista. Tavoitteemme on vaatimattomampi: me yksinkertaisesti pyrimme olemaan peloissamme kun muut ovat ahneita ja ahneita kun muut ovat peloissaan.

Mieti miten paljon sinulla jäisi aikaa yhtiöiden analysointiin, jos todella hyväksyisit sen tosiasian että markkinoiden heiluntaa ei voi ennustaa?

Myös lehtiä lukiessasi ja TV:tä katsoessasi voit sivuuttaa “asiantuntijoiden” kommentit siitä mihin suuntaan osakekurssit ovat lähipäivinä menossa tai miksi osakkeet laskivat tai nousivat tänään. Nämä kommentaattorit näyttävät aina unohtavan, että jokaisessa osakekaupassa on aina ostaja ja myyjä. Eli kun “sijoittajat pelästyivät vähittäiskaupan lukuja” ja “painoivat kurssit laskuun” niin vastaava määrä ostajia oli kuitenkin sitä mieltä, että osakkeita kannattaa edelleen ostaa.

Kun Buffettilta kysytään mihin suuntaan osakkeiden hinnat ovat menossa, hän vastaa poikkeuksetta että hänellä ei ole asiasta minkäänlaista käsitystä ja lisää, että jos hän saisi päättää niin hän toivoisi niiden menevän alas. Eikö tämä kuulosta hiukan oudolta, kun ottaa huomioon että valtaosa hänen omaisuudestaan on kiinni hänen johtamassaan pörssiyhtiössä, jonka senkin omaisuudesta on suuri osa osakkeissa? Buffett havainnollistaa filosofiaansa seuraavalla esimerkillä:

Tietokilpailukysymys: jos aiot tulevaisuudessakin syödä hampurilaisia ja et ole karjankasvattaja, toivoisitko jauhelihan hinnan nousevan vai laskevan? Samalla tavalla, jos aiot ostaa uuden auton muutaman vuoden välein, toivoisitko autojen hintojen nousevan vai laskevan? Nämä kysymykset ovat itsestäänselvyyksiä.

Mutta nyt varsinainen testi: jos aiot olla osakesäästäjä seuraavien viiden vuoden aikana, toivoisitko korkeampia vai matalampia osakkeiden hintoja tämän aikajakson aikana? Monet sijoittajat vastaavat tähän väärin. Vaikka he aikovat ostaa osakkeita tulevina vuosina, he iloitsevat kun osakkeet nousevat ja masentuvat kun ne laskevat. He tavallaan iloitsevat että “hampurilaisten”, joita he aikovat kohta ostaa, hinnat nousevat. Tässä reaktiossa ei ole mitään järkeä. Vain ne jotka aikovat olla osakkeiden myyjiä lähiaikoina, kannattaa iloita osakkeiden hintojen noususta. Potentiaalisten ostajien tulisi suosia laskevia hintoja.

Katso myös:

Warren Buffettin sijoitusfilosofia - Osa 1

Warren Buffettin sijoitusfilosofia - Osa 2: Osake on osuus yrityksestä

Warren Buffettin sijoitusfilosofia - Osa 4: Turvamarginaali

Warren Buffettin sijoitusfilosofia - Osa 5: Pysy osaamisalueellasi

Kuten aina, kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita.

Buffett ei pidä itseään markkina-analyytikkona, ei makrotalouden analyytikkona eikä edes osakeanalyytikkona vaan ennen kaikkea bisnesanalyytikkona.

Kun Buffett ostaa osakkeita, hän analysoi yritystä samoin periaattein kuin tekisi jos olisi ostamassa koko yhtiötä. Samat periaatteet ovat voimassa, olit sitten ostamassa serkkusi mattopesulaa tai sataa osaketta Nokiaa. Pörssiyhtiön osakkeiden ostaminen eroaa yksityisen yrityksen ostamisesta hyvin vähän:

• pörssiyhtiön osakkeiden ostaminen on vaivatonta;
• et pysty juurikaan vaikuttamaan pörssiyhtiön toimintaan;
• pörssiyhtiöitä on ajoittain kaupan erittäin houkuttelevin hinnoin.

Buffett painottaa usein, että bisneksellä ja sijoittamisella on paljon yhteistä: olet parempi bisneksessä jos ymmärrät sijoittamisen periaatteet ja parempi sijoittamisessa jos ymmärrät bisneksen periaatteet.

Buffettin bisneslähtöisen sijoittamisen hienous on että kaikki mitä opit on kumulatiivista: mitä opit tänään on sinulle hyödyllistä lopun elämääsi. Yritysten menestystekijöiden analysoinnissa voit tulla vuosi vuodelta paremmaksi. Sama ei näytä pätevän markkinoiden liikkeiden tai tiettyjen tapahtumien ennustamiseen perustuviin strategioihin. Ajatellaanpa että ennustat oikein markkinoiden (tai öljyn hinnan tms.) nousevan seuraavan kuukauden aikana ja tämän ennusteen mukainen sijoituksesi tuottaa hyvin. Mitä sellaista opit tästä prosessista mikä tekee sinut paremmaksi ennustajaksi tulevaisuudessa?

Jos ajattelet itsesi yrityksen pienomistajaksi, saat myös nukkua yösi rauhallisemmin. Sinun ei tarvitse hakea vastausta viime viikon sijoituksesi onnistumisesta markkinoilta, vaan voit rauhallisin mielin seurata vuosien varrella yhtiösi taloudellista kehitystä. Warren kirjoittaa vuoden 1987 kirjeessään: “Charlie ja minä annamme omistamiemme osakkeiden liiketoiminnan tulosten - ei päivittäisten tai edes vuosittaisten osakekurssien - kertoa meille sijoitustemme onnistumisesta.”

Osakkeiden hinnat markkinoilla muodostuvat sijoittajien tulevaisuuden odotusten pohjalta. Jos yhtiö menestyy ja kasvaa nopeasti, niin tämä sisällytetään osakkeen hintaan ja siltä odotetaan menestymistä myös tulevaisuudessa. Pienetkin pettymykset saattavat pudottaa osakekurssia rajusti. Vastaavasti heikosti menestyvältä yhtiöltä ei odoteta juuri mitään ja sen liiketoiminnan yllättävä elpyminen saattaa moninkertaistaa osakekurssin.

Yleinen virhe sijoittamisessa on sekoittaa keskenään hieno yritys ja hieno sijoituskohde. Esimerkiksi Nokian osakkeella käytiin kauppaa vuosituhannen vaihteessa hinnalla, joka oli lähes 100-kertainen sen tulokseen nähden (P/E-luku). Tänään osakekurssi on noin 1/7 tuosta hinnasta ja noin 7 kertaa yhtiön viime vuoden osakekohtainen tulos. Nokia oli ja on edelleen menestyvä yhtiö, mutta odotukset ja siten myös hinta olivat liian korkeat.

Katso myös:

Warren Buffettin sijoitusfilosofia - Osa 1

Warren Buffettin sijoitusfilosofia - Osa 3: Osakemarkkina on ystäväsi

Warren Buffettin sijoitusfilosofia - Osa 4: Turvamarginaali

Warren Buffettin sijoitusfilosofia - Osa 5: Pysy osaamisalueellasi

Kuten aina, kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita.